sunnuntai 25. huhtikuuta 2010

sävelesi

Savuisessa kapakassa, istun yksin polttaen tupakkaa.
Yksinäinen kulkuri soittaa kitaraa ja se kaikuu koko huoneeseen.
Synkkiä säveliä, hän kertoo tarinaansa musiikin kautta.
ymmärrän tuota sävelmää enemmän kuin hän itsekkään.
Kävelen tiskille, korkokenkieni ääni, ontto kolahdus puulattiassa.
nautin kulauksen viskiä ja kävelen kitaristin luo.
tuon hitaan ja surullisen musiikin tahtiin tanssin tunnokkaasti.
keinun musiikin tahdissa, kuin olisin muualla, joku toinen.
hän sai minut tuntemaan tunteita mitä en ollut tuntenut koskaan.
hän veti minut tarinaansa.
synkkään omaan maailmaan.
jouduin lähtemään pois, ikävöin niitä säveliä.
kaipasin hänen vahvoja käsiään ja kitaraansa mitkä saivat nuo sävelet aikaan.
hän nauroi matalla äänellä, käheästi.
sitäkin minä kaipasin. kaipasin kaikkea noita asioita mutta en häntä.
hän loi minut uudestaan, mutta hän ei ollut minulle tärkeä.
hänen tarinansa oli tärkeä.

lauantai 24. huhtikuuta 2010

kuka minä olen?

väriaineen tuoksu levisi huoneeseen, haistoin tuon ammoniakin hajun, se pisti nenääni.
halusin kertoa sinulle että kaipasin läheisyyttä, sitä mitä sinulta olin saanut.
et välittänyt.
sanasi tunkeutui sydämeeni kuin suolaa haavoihin.
sanoit että olin eri ihminen.
tunteeni eivät muutu vaikka olisin erinlainen.
halusin elää sen päivän kuin viimeistä päivää.
sanoit että olen lapsellinen.
en kestä elää kuin aikuinen kun minulla on edessä vielä nuoruus.
en halua olla kukaan muu, sanasi halventavat minua.
olen edessäsi alasti, sanaton.
et välitä, sattuu niin paljon.
joka päivä on minulle haaste, uusi tehtävä mikä pitää suorittaa.
en jaksa, kaavoja, aikoja, sinun sanasi, tekevät minusta tuhkaa.
olen ilmaa, en merkitse mitään.
tunnen itseni säälittäväksi, enkö minä kelpaa kenellekkään, eikö kukaan osaa arvostaa minua?
jokainen sanasi syö minua sisältä.
kuka minä olen?

perjantai 9. huhtikuuta 2010

peace

kävelin pitkää kävelykatua pitkin.
näin pimeässä nuo kauniit tivolin värit ja tuon todella ison maailmanpyörän.
oli kaunista ja niin ihanaa, hengitin syvään tuota raikasta kesäyön ilmaa.
kuuntelin kauniin tytön laulua, hänen äänensä sai herättämään minussa kauniita muistoja.
nuo yhteiset hetket kanssasi, nuo lapsuuden muistot.
näin ruostuneen keinun, menin sen luokse.
istuin siihen ja rupesin ottamaan hellästi vauhtia, vain vähän.
tuon vanhan keinun saranat oli niin ruostuneet että siitä lähti vinkuva ääni.
hyräilin himmeällä äänellä kuin pienenä: kiiikkaaaa, kiiikkaaa.
halusin olla vielä tuo viaton lapsi joka ei tiennyt mitään pahasta.
ajat on muuttuneet mutta ihmiset eivät koskaan tule muuttumaan.
palaan aina tuolle keinulle, miettimäään, rauhoittumaan.
siellä on niin kaunista, puut kaartuvat lehtien painosta.
pilvetön taivas, niin rauhallista.
nukahdan siihen, ainiaaksi.

keskiviikko 7. huhtikuuta 2010

no need to say goodbye

kirjoitan isoon mustaan kirjaan, kuka pelastaisi minut?
olisitko minulle se mitä tarvitsen?
veisitkö tuskani?
outo tunne, haihdun pois..
kukaan ei huomaisi.
kuka minua nyt arvostaisi?
nauran niin pitkään että se muuttuu raivokkaaksi itkuksi.
minulla ei ole enää mitään, eikä ketään.
minua ei kaipaa kukaan.
olen yksin, aivan yksin.
tunnustelen maata löytyykö sieltä vakoa jotta voisin vajota maan alle.
Otatko minut kotiin, kysyin Jumalalta.

tiistai 6. huhtikuuta 2010

makaan mullassa.
kukat oli kuukahtaneita ja kuolleita, minäkin, sisältä.
kaikki oli rumaa.
tunsin kuinka kuuluin yhteen maan kanssa.
pala palalta minusta tuli maa.
näin eri vuodenajat.
tuli kevät, haistoin tuon ihanan kevään tuoksun.
kukat kaunistui, tiesin olevani kaunis, hymyilin.
olin kukka jonka hän poimi, hän piti minua kauniina.
hän arvosti minua, olin hänelle se mitä hän ei ollut saanut.

mieli

ihmismieli on ääretön, mitä kaikkea sinne mahtuukaan?

viina, tuo viisasten juoma

kävelen sumuisessa yössä kotiin päin, katulamput näyttää suurilta valopilkuilta.
tajuntani sumenee.
olin shokissa.
hengityksesi haisi monta viikkoa vanhalta viinalta, sinä mursit minut.
tunsin kuinka keuhkoni lamaantuivat, painautuivat kasaan.
lyhistyin asfaltille, huusin muttei kukaan kuullut.
sinä kuulit, halusit kuulla.
tunsin kuinka pääni osui johonkin kovaan.
olin kyvytön tekemään mitään. se sattui, sisältä.
sattui niin paljon että teki mieli huutaa samalla kun juna kiitäisi ohi,
ettei kukaan kuulisi tuskaani.
hiukseni kihartui kostean sään takia, sanoit että olen erinlainen.
minä vihaan sinua.
asiat mitä teit tai sanoit, niitä ei saa tekemättömiksi, sanasi halventavat sinua.
olet ilmapallo jonka minä puhkaisen.