maanantai 19. heinäkuuta 2010

rakastatko minua vielä huomennakin?

heräsin vierestäsi, aurinko oli jo noussut.
olit selkä minua vasten, koskin kylkeäsi niin että ihosi meni kylmille väreille.
aamun kosteus kantautui sisään, kylmä ilma hiipi avonaisesta ovesta.
kuiskasin hiljaa huomenta, hymyilit.
otin sinut kainalooni ja sanoin, olemme tässä aina, meitä ei tunnisteta.
aika oli pysähtynyt, kehomme olivat sulautuneet yhteen.
muuta maailmaa ei ollut, vain me kaksi.
turvallinen ja rauhallinen mieli valtasi molemmat.
sait minut eloon.
kuolleet tunteet herää, tunnen kun jokin liikkuu sisälläni.
kirjoitin selkääsi, sinua minä haluan, rakastan kehoasi, rakastan mieltäsi, sinua.
rakastatko minua vielä huomennakin?

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti