torstai 5. elokuuta 2010

itseinho

tunnen oloni tarpeettomaksi, joka hengenveto tarkoittaa sitä että hetki hetkeltä olen tarpeettomampi.

olen sairas sisältä, mieleni on harmaa, sisältä mätä.

minun maailmani on hyvin pieni ja yksinäinen,
mikään ei riitä.

olen yksin. tarpeeton. ruma.

silmät ovat sielun peili, minun silmäni eivät loista, onko minulla sielua?

haluaisin kuulua jonnekkin.
tiedän, en kuulu.

minun paikkani on jossain missä linnut olisivat sairaan näköisiä eivätkä ne osaisi laulaa.
puut olisivat nahistuneita ja ruoho aidan toisella puolella vihreämpää.
kello olisi pysähtynyt eikä mikään liikkuisi, oma musta aukko.
yksinäisyys ja hiljaisuus se tuhoaisi minut.
korviini tunkeutuisi hiljaisuus mikä läpäisisi kehoni.
joka pienikin ruumiin osani ja solu tuntisi sen pahan olon.
keuhkojani polttaisi ja happi loppuisi.
ja kuinka käteni olisivat ruvilla eikä jaloissa tuntoa.
huuleni kuivat ja ääneni käheä.
rintani rupistuneet, kasvoni klommoilla.
kehoni olisi epämuodostunut ja ruma.
hiukseni pitkät ja harmaat, kuihtuneet.

-kun elämä ei hymyile, sille pitää nauraa takaisin-
FB

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti