lauantai 14. elokuuta 2010

painautumat kehossani

päälläni on pelkkä valkoinen harso, kävelen kolkkoa ja kylmää käytävää pitkin.
etsin omaa paikkaani, käännän pääni vasemmalle,
huomaan ison patjan lattialla jossa on ihmiskehon painautuma.
katson jälkeä pitkään, se on niin tutun muotoinen.
tämän ihmisen ääriviivat ovat painautuneet muistiini.
piirrän sormella patjaan jääneet painautuman rajat päästä päähän.
nousen ylös, nostan oikean jalan, astun yhden askeleen eteenpäin.
nostan vasemman jalan, pistän sen oikean viereen.
asettaudun patjalle niin miten nämä raajat olivat siinä.
sulauduin siihen. makasin sivuttain niin että oikea jalka oli vasemman päällä.
kyynel vierähti niin että se sokaisi toisen silmäni.
käteni kouristuivat lähelle sydäntäni.
huudan, huudan niin lujaa että maailma tuntee tuskani.
huudan: TE ette tule koskaan ymmärtämään, TE olette sokaistuja himosta, vallasta, rahasta,
TE tulette huutamaan vielä minun nimeäni.
nyt olin juurtunut yhteen paikkaan, niihin samoihin tuskan tuntemuksiin.
vasen silmäni oli sokaistunut tyhmyydestäni.
revin itseni irti patjasta niin että nahkani repeili.
toinen jalkani jäi patjaan kokonaan.
mutta silti minä nousen joku päivä, ja koko maailma tulee tuntemaan vielä vihani.
OLETTE jumalan turhia luomuksia, täällä teitä ei tarvita.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti